KANSAN ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUS

Minua on joissakin kommenteissa syytetty kiihko isänmaalliseksi ja jopa nationalistiksi, ulkomaalaisvastaiseksi ja ties miksi, koska pidän itsenäisen kansakunnan ajatuksesta. Syytökset ovat sikäli virheellisiä, ettei minulla ole mitään periaatteellista ulkomaalaisia vastaan ja että olen jopa asunut ulkomailla itsekin, matkustellut laajasti aikoinani ja ystäväpiiriini on kuulunut ulkomaalaisia ja ulkomaalaistaustaisia henkilöitä lapsuudesta saakka. Minulle on oikeastaan se ja sama mikä kenenkin ihonväri tai etninen tausta on, kuka puhuu mitäkin kieltä ja mikä hänen kotimaansa on. Olennaista on se, että koen itseni suomalaiseksi ja tämän maan omakseni.

Suomi oli ja on minulle ajatus omasta maasta, alueesta jossa minä ja muut suomalaiset elämme omilla ehdoillamme ja jossa me päätämme omasta elämästämme. Se on idea maasta, jossa kansalla on itsemääräämisoikeus. Paikka, jossa suomalaiset rakentavat omaa maataan päättäen itse siitä kuinka ja millaiseksi se maa rakennetaan. Valitettavasti näin ei ole. Meillä ei ole itsemääräämisoikeutta, emmekä me enää päätä siitä mitä tässä maassa tapahtuu, tai mihin suuntaan tätä maata viedään.

Vuoden 2015 eduskuntavaalien alla tuolloinen pääministeri Alexander Stubb lausui televisioidussa eduskunnan täysistunnossa painokkaasti, kahteen kertaan asiaa korostaen: "Olemme luovuttaneet rahapolitiikan päätösvallan Brysseliin." Minulle oli järkytys, ettei kukaan kansanedustajista noussut pystyyn vaatimaan selitystä moiselle. Oli järkyttävää huomata, ettei yksikään toimittaja, kommentaattori tai minkään kansalaisjärjestön edustaja reagoinut pääministerin sanomisiin millään tavalla. Olihan hän juuri ilmoittanut juuri vaalien alla, ettei Suomen eduskunnalla ja hallituksella ole enää talouspoliittista päätösvaltaa omassa maassaan.

Sikäli pääministerin lausahdus oli linjassa maamme itsenäisyyden varastamisen kanssa, että se vain vahvisti käsityksen siitä, ettei kukaan suomalainen enää päättänyt kansakunnan taloudesta tai valtion taloudesta. Niistä päätettiin Brysselissä ulkomaalaisten toimesta. Näin oli ollut jo vuodesta 1995, jolloin Suomi perustuslain vastaisesti liitettiin Euroopan Unioniin. Se, mistä tuolloin visusti vaijettiin, oli jo olemassa oleva suunnitelma oman rahan tuhoamisesta, joka sitten toteutettiin perustuslain vastaisesti 1999 käyttäen perusteluna sitä, että asiasta olikin päätetty jo 1995 EU:hun liittymisen yhteydessä.

Euroopan unionin jäsenyys ja euro ovat se syy miksi maamme valtion talous on romuttunut. EU ja euro ovat se Molokin kita, jonne suomalaisten verovarat ovat kadonneet. Vuoden 2008 jälkeen suomalaisten verovaroja on syydetty euron tukemiseen erilaisten mekanismien kautta ainakin 23 miljardia. Tuo kaikki on siis menetettyä rahaa, jota ei koskaan saada takaisin. Euroopan Unionin oman ilmoituksen mukaan pelkkiin jäsenmaksuihin on kadonnut nettona, eli lopullisesti, 6,1 miljardia. Ja koska Euroopan Unioni imuroi jäsenmailtaan, tai ainakin Suomelta, myös tullimaksut ja palauttaa niistä vain osan takaisin, olemme menettäneet vuosittain eri arvioiden mukaan noin 2-5 miljardia euroa. Viimeisten 20 vuoden aikana olemme siis menettäneet tullimaksuja noin 40 miljardia, vähintään. Jos luku huimaa, voimme pudottaa sen vaikka puoleen ja silti se olisi 20 miljardia euroa rahaa, joka olisi normaalisti tullut meille.

Olemme siis menettäneet jäsenmaksuihin, eurotukiin ja menetettyihin tullimaksuihin viimeisten 20 vuoden aikana noin 69,1 miljardia euroa rahaa, jonka normaalioloissa olisi ollut Suomen hallituksen ja vation käytettävissä juuri niihin julkishallinnon palveluihin, joista nyt on "pakko leikata" ja joihin "meillä ei ole varaa". Sairaalat, terveyskeskukset, koulut, kaikki vastaavat ovat sulkeneet oviaan, koska valtion varoja on imetty ulkomaille. Mutta tämä summa 69,1 miljardia euroa ei ole ainoa miinus valtiomme taloudessa, joka johtuu suoraan Euroopan Unionista.

Kukaan ei kertonut meille siitä, että Euroopan Unionin säännöt kielsivät jäsenvaltioita lainaamasta rahaa omilta keskuspankeiltaan. Valtion tuli hankkia koko lainarahoituksensa yksityisiltä pankeilta, juuri niiltä samoilta, jotka nyt vääntävät velkavipua Kreikassa ja jotka kohta tulevat vääntämään sitä tänne. Koska Suomen valtio joutui hankkimaan kaiken lainarahansa yksityisiltä pankeilta, se joutui myös maksamaan näistä lainoistaan markkinakorkoa. Vuoden 2015 vaalien alla joidenkin riippumattomien arvioiden mukaan olimme siihen mennessä maksaneet pelkkiä korkomenoja näistä lainoista noin 70 miljardia euroa parin vuosikymmenen aikana. 70 miljardia euroa pelkkiin korkoihin on aika paljon.

EU-jäsenyyden hinta suomalaisille oli siis 69,1 miljardia euroa suorina nettomenetyksinä ja rasitteina, plus 70 miljardia pelkkinä lainakorkomaksuina. Yhteensä nämä tekevät 139,1 miljardia euroa. Tasaisella tahdilla olemme menettäneet joka vuosi 6,95 miljardia nettomiinusta. Joka vuosi kahden vuosikymmenen ajan. Minun on vaikea ymmärtää miten tällainen voi olla suomalaisten etu ja hyväksi meille. Eikä se olekaan, kuten näemme kun katselemme SOTE-painajaisen toteutumista ja terveydenhuoltojärjestelmämme ja koululaitoksemme alasajoa, vanhusväestön ja sairaiden hallinnollista joukkotuhontaa säästöjen nimissä. Näiden menetettyjen rahojen, kadonneen kansallisvarannon myötä tuhansia suomalaisia kuolee, koska heitä ei ole varaa hoitaa. Se on kylmä fakta. Se on mielestäni väärin. Suomalaisilta kerätyt verovarat tulisi käyttää suomalaisten eduksi, ei ylikansallisen valtarakenteen pönkittämiseen.

Valtion varojen ryövääminen, kansallisvarannon anastaminen, ei suinkaan ole ainoa asia miksi vastustan Euroopan Unionia. Merkittävä syy on myös lainsäädäntövallan siirtyminen kansallisen päätöksenteon ulkopuolelle. Euroopan Unionin peruskirjan, sen päivitetyn version eli Lissabonin sopimuksen mukaan, EU direktiivit ajavat aina kansallisten lakien ylitse. Ne on myös otettava käyttöön jäsenmaissa. Direktiivi on hieno sana, joka tarkoittaa lakia. Suomen eduskunta ei voi kieltäytyä ottamasta direktiiviä käyttöön. Se voi vain päättää siitä kuinka direktiiviä sovelletaan, eli miten se implementoidaan Suomeen. Eduskunnalla ei ole siis suvereniteettia lainsäädännössä. Nämä direktiivit ovat vuosittain noin 60-80% eduskunnan lainsäädännöstä, eli uusista laeista, joita suomalaisten on siis noudatettava.

Suomeksi sanottuna lainsäädännöstämme tulee valtaosa suoraan ulkomailta, ulkomaalaisten päätöksellä. Tilanne on aivan sama kuin vuonna 1916, 1816, 1716, 1616, 1516 jne. Olemme siis jälleen tilanteessa, jossa meitä koskevaa lainsäädäntöä valmistellaan ulkomailla ja jossa meidän on noudatettava ulkomailla ulkomaalaisten päätöksellä tehtyjä lakeja, joihin meistä kukaan ei ole voinut millään tavalla vaikuttaa. Tämä on mielestäni kaikin tavoin väärin. Se tarkoittaa sitä, ettei meillä ole kansallista päätösvaltaa, ettei meillä ole enää mitään itsemääräämisoikeutta. Me emme ole isäntiä omassa maassamme. Me olemme alamaisia, alusmaan alkuasukkaita, aivan kuten siirtomaiden kansat olivat vielä 1940-luvulla. Tämäkin on kylmä tosiasia, jonka moni suomalainen haluaisi kiistää ja unohtaa, koska... Niin, koska se tarkoittaa sitä ettemme enää päätä itse omista asioistamme.

Pahin esimerkki kansallisen päätösvallan, kansan itsemääräämisoikeuden poistamisesta on Nato Isäntämaa -sopimus. Tuossa sopimuksessa ei mainita Suomea kertaakaan, ei maamme puolustamista tai suojaamista, vaan siinä määritellään ulkomaisten sotajoukkojen oikeudet Suomessa. Sopimuksessa todetaan useampaankin kertaan, että kun nuo ulkomaalaiset sotajoukot tulevat Suomeen, niiden korkein upseeri käyttää ylintä päätösvaltaa Suomessa. Hän voi keskustella asioista Suomen hallituksen tai edustajien kanssa, mutta päätösvalta on hänellä, ulkomaalaisella sotilaalla. Jos ette usko, lukekaa se sopimus. Se löytyy googlaamalla suomeksi käännettynä. Kun luette sen, ymmärrätte miksei valtiojohtomme halunnut kääntää sitä suomeksi tai jakaa kansalaisille. Se on totaalinen antautumisasiakirja.

Isäntämaa-sopimuksessa todetaan, että koko suomalainen sotilasjärjestelmä siirtyy ulkomaalaisten komentoon viimeistä varusmiestä myöten. Sopimuksessa todetaan, että koko siviilihallintomme viimeistä konstaapelia myöten siirtyy ulkomaalaisen sotilaan alaisuuteen. Sopimuksessa todetaan myös se, että koko suomalainen terveydenhoitojärjestelmä siirtyy huolehtimaan ulkomaalaisista sotajoukoista. Sopimuksessa todetaan myös se, että suomalaiset maksavat kaikki kulut, joihin ulkomaalaiset sotajoukot voivat halutessaan osallistua, sen yhden ulkomaalaisen upseerin päätöksen mukaisesti. Jokainen voi kuvitella osallistuvatko vaiko eivät.

Jotta Isäntämaa-sopimuksen todellinen luonne tulisi selville, meidän ei tarvitse kuin katsoa maassamme parasta aikaa mellastavia ulkomaalaisia sotajoukkoja. Sen virallisen propagandistisen uutisoinnin mukaan kyseessä on vain yhteinen sotaharjoitus. Se on sikäli mielenkiintoinen termi, kun muistaa että nämä ulkomaalaiset sotajoukot vain ilmoittivat tulevansa tänne. Ulkomaalaiset sotilaskomentajat eivät informoineet asiasta edes maamme presidenttiä. Ei varmaan huvittanut, kun ei tarvinnut. Isäntämaa-sopimus antaa siihen oikeuden. Ulkomaalaiset sotilaat päättävät milloin he tulevat tänne ja mikä parasta, he saavat koko maamme vapaaseen käyttöönsä ja me suomalaiset maksamme kaiken.

Kertauksen vuoksi: Nato ilmoitti tulevansa tänne. Kukaan ei kutsunut sitä. Ulkomaalaiset sotilaat vain sanoivat; me tulemme Suomeen. Viimeksi näin tapahtui 1939. Silloin suomalaiset taistelivat viimeiseen saakka niitä vastaan. Nyt armeijamme johto ja poliittinen johtomme olivat konttaamassa ulkomaalaisten sotilaitten edessä mielis nöyris lurpsis. Miksi niin? Koska sitä Suomea, jota meille edelleen tyrkytetään mielikuvissa, ei enää ole.

Itsenäistä kansakuntaa ei enää ole. Kansallista itsemääräämisoikeutta ei ole. Itsenäistä valtiota ei enää ole olemassakaan. On vain alusmaa, johon ulkomaalaiset sotilaat pyyhkivät paskaiset saappaansa sisään tullessaan, kenenkään estelemättä. On vain siirtomaa, jonka varallisuus ja vauraus viedään pois ulkomaille ulkomaalaisten taloutta pönkittämään. Käyttääkseni vanhaa termiä: maamme on vallattu ja alistettu imperialistisille voimille. Se on fakta.

Mielestäni tämä ei ole hyvä asia. Mielestäni se ei ole oikein. Jos ylikansallisen ulkomaalaisvallan vastustaminen periaatteellisella tasolla tekee minusta kiihkoisänmaallisen, sitten on niin. Itse näen asian hieman toisin. Mielestäni kansoilla tulee olla YK:n peruskirjan mukaisesti itsemääräämisoikeus. Suomella sitä ei enää ole millään mittarilla. Mielestäni se tulisi ottaa takaisin.

Ehkä ajatus siitä että suomalaiset ovat isäntiä omassa talossaan on väärin. Ehkä ajatus siitä, että tämä maa on suomalaisten on väärin. Ehkä ajatus suomalaisten jokamiehenoikeuksista on väärin sekin. Ehkä nämä metsät, järvet ja vaarat, nämä ihmiset ovat vain jonkun ulkomaalaisen tahon resursseja, taloudellisia hyödykkeitä? Niinhän asia oli vuosisatojen ajan Ruotsin vallan ja Venäjän vallan aikana. Niin ne ovat nytkin, Euroopan Unionin ja Naton vallan aikana.

Mielestäni se ei ole oikein. Minä haluaisin vain asua omassa maassani kaikessa rauhassa.